3. Putlaus- ja valssilaitos 1852

Turkulainen insinööri ja valtiopäivämies Knut Theodor Pipping suunnitteli ruukin ensimmäisen rakennuksen vuonna 1852, ja hieno siitä tulikin. Takkirautaa saatiin pääosin Teijon masuunista, mutta myös Taalintehtaalta ja Vantaalta. Sitä laskettiin putlausuunin pohjalle lämpökäsittelyyn ja jalostettiin kankiraudaksi. 

Ruukista satamaan rakennettiin rautatie, ja tehdasta laajennettiin pian valssilaitoksella. Se rakennettiin ihan putlauslaitokseen kiinni. 

Kun putlaus- ja valssilaitos lopetettiin 1900-luvun alussa, jatkui siellä 1800-luvun lopulla alkanut konepajatoiminta. Valimossa valmistettiin muun muassa puimakoneita ja höyrykäyttöisiä lokomobiilejä. Liikuteltavat lokomobiilit olivat puimakoneiden ja myllyjen voimanlähteinä yleisiä ennen sotia. Ne olivat kestäviä koneita ja avuksi aikana, jolloin maaseudun sähköistäminen oli vielä kesken. 

Alvarin isä valmisti tehtaalla lokomobiilejä, ja hänen tehtävänään oli myös testata niitä tehtaan pihamaalla. Se teki nuoreen mieheen vaikutuksen. Hän muistaa elävästi, kuinka tarkkaan ja huolella koneita tutkailtiin ja ruuveja kiristeltiin.

Sodan tullen moni mies Perniön seudulta joutui rintamalle, niin Alvarkin, joka oli työskennellyt ruukissa aivan poikasesta. Asemasodan aikana Syvärin liepeillä hän teki paljon puhdetöitä, kätevä kun oli, ja voitti niillä kilpailujakin. Osa miehistä sai kuitenkin jäädä ruukin töihin, valmistihan tehdas myös sotakalustoa. Valimon lattian alla – kun oikeasta kohdasta osaa kurkistaa – on sirpalesuoja, jonne hälytyksen tullen oli käsketty mennä suojaan. 

Työt Mathildedalissa jatkuivat sodan jälkeen. Se aika olikin tehtaalla vilkasta. Sotakorvausvuosina ruukki toimitti muun muassa dieselmoottoreita laivateollisuudelle. Niitä sitten koekäytettiin konepajassa, ja savu vain tuprusi. 1960-luvulla valimo tuotti VR:lle rautatievaihteita, joiden tuotanto myöhemmin siirtyi Teijolle. Niinä vuosina valimossa työskenteli pari-kolmesataa miestä.